Taide vastaan toimeentulo: Miksi pienet ja pimeät keikkapalkkiot tuhoavat musiikkialan?
Kirjoittanut: Ammattimuusikko ja alan tuntija
Minä(4. vasemmalta oikealle laskettuna) ja yhtyeeni konsertin jälkeisissä tunnelmissa.
Kuva: Ritva Saari
Pizzapalkkiot, pimeät keikat ja musiikkialan todellisuus
"Soittaisitteko parin tunnin setin? Maksetaan 60 euroa ja saatte olutta." Tämä on lause, jonka jokainen aktiivisesti keikkaileva muusikko on kuullut lukemattomia kertoja. Niin sanottuja pizzakaljakeikkoja (tai "maksetaan näkyvyydellä") tarjotaan muusikoille jatkuvasti, ja valitettavan moni tarttuu näihin tarjouksiin. Ymmärrän hyvin kiusauksen – keikkoja on vähän, kilpailu kovaa, ja jokainen esiintymismahdollisuus tuntuu arvokkaalta.
Mutta oletko koskaan miettinyt, mitä todella tapahtuu, kun suostut tekemään pimeän keikan polkuhintaan?
Oman nilkkasi lisäksi kuset kaikkien kollegoiden nilkkoihin
Musiikkiala on jo valmiiksi taloudellisesti äärimmäisen haastava toimintaympäristö. Vain hyvin pieni osa muusikoista, kuten Antti Tuisku tai Haloo Helsinki!, tienaavat musiikilla merkittäviä summia – ja silloinkin levy-yhtiöt ottavat usein suurimman siivun tuotoista. Valtaosa ammattimaisesti musiikkia tekevistä sinnittelee toimeentulon rajoilla tai joutuu tekemään muita töitä rahoittaakseen musiikillisen toimintansa.
Kun joku suostuu soittamaan "näkyvyyden takia" tai muutaman kympin pimeällä palkkiolla, se ei ole vain oman työnsä aliarvostamista. Se on aktiivista vahingontekoa koko alaa kohtaan:
- Se laskee yleistä palkkiotasoa – Järjestäjät tottuvat siihen, että musiikkia saa ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi
- Se vääristää kuluttajien käsitystä musiikin arvosta – "Miksi maksaa, kun joku soittaa varmasti halvemmalla?"
- Se vie keikkamahdollisuuksia niiltä, jotka yrittävät tehdä työtä ammattimaisesti
Musiikkialalla työskentelevä musiikkijournalisti Laura Saarikoski kirjoitti Helsingin Sanomien artikkelissa osuvasti: "Alan sisäinen solidaarisuus on romahdutettu, kun aina joku tekee halvemmalla. Alin palkkiotaso on se, joka määrittää koko kentän hintatason."[¹]
Todelliset kustannukset muusikolle
Muusikko on yrittäjä, joka investoi jatkuvasti työkaluihinsa ja ammattitaitoonsa. Kun tarkastellaan yhtyeessä soittavan muusikon todellisia kuluja, jopa 800:nkin euron keikkapalkkio näyttäytyy suorastaan naurettavana. Trubaduuri ja duo-muusikoilla kulut ja palkkaa tarvitsevien muusikoiden määrä ovat pienempiä, sekä keikkaa myy helpommin. Yksinkertaisuuden vuoksi blogissani keskityn yhtyeisiin.:
- Soittimet: Ammattisoittimet maksavat tuhansia euroja ja vaativat säännöllistä huoltoa
- Äänentoistolaitteet: PA-järjestelmät, mikrofonit ja miksauspöydät ovat kalliita investointeja
- Kuljetuskalusto: Keikkailu edellyttää usein pakettiautoa tai vastaavaa kuljetuskalustoa
- Vakuutukset: Laitteisiin ja toimintaan liittyvät vakuutukset
- Harjoittelutilat: Kuukausivuokrat treenikämpistä
- Koulutus: Jatkuva ammattitaidon kehittäminen maksaa
- Markkinointi: Promootiomateriaalit, somemarkkinointi ja nettisivut
- Verot ja eläkemaksut: Laillisesti toimiva muusikko maksaa YEL-maksuja ja veroja
Lisäksi on huomioitava, että keikkaan kuluu aikaa paljon enemmän kuin vain esiintymisen verran. On harjoiteltava, kuljetettava laitteita, rakennettava ja purettava setti, sekä hoidettava keikkaan liittyvää viestintää.
Muusikon liiton teettämän tutkimuksen mukaan freelancer-muusikon kohtuullinen tuntipalkka olisi noin 35–50 euroa. Kun huomioidaan kaikki keikkaan liittyvät tunnit ja kulut, 60 euron "pizzakaljakeikka" tarkoittaa käytännössä ilmaista työtä – tai pahimmillaan sitä, että muusikko maksaa keikasta.[²]
Päästäänkö kehästä ulos?
Musiikkialan ongelmiin ei ole yksinkertaista ratkaisua, mutta jotain on tehtävä. Musiikkialan toimijan Antti Heikkisen mukaan "Pimeät keikkapalkkiot ovat kuin syöpä, joka nakertaa alan perustaa sisältäpäin."[³]
Mitä voimme tehdä?
1. Muusikoiden ammatillinen solidaarisuus
Tarvitsemme vahvempaa yhteishenkeä muusikoiden kesken. Keikkapalkkioista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, ja yhdessä pitäisi sopia jonkinlaisista minimistandardeista. Muusikon Liitto on antanut suosituksia kohtuullisista palkkioista, mutta niiden noudattaminen on lopulta jokaisen muusikon omalla vastuulla.
2. Kuluttajien tietoisuuden lisääminen
Yleisön tulee ymmärtää, että laadukas elävä musiikki ei ole ilmaista. Kun baari tai ravintola mainostaa live-musiikkia, mutta ei peri siitä pääsymaksua, joku maksaa laskun – yleensä muusikko itse alipalkatun työnsä muodossa.
3. Paremmat sopimuskäytännöt
Kirjallisten sopimusten tekeminen myös pienemmistä keikoista auttaisi tuomaan selkeyttä alalle. Sopimus selventää kaikille osapuolille, mitä keikka sisältää ja mitä siitä maksetaan.
4. Verottajan aktivoituminen
Pimeä työ on laitonta ja vahingoittaa yhteiskuntaa laajemminkin. Verottajan tehokkaampi valvonta ja tarkastukset voisivat auttaa puhdistamaan alaa.
Lopuksi: Rakkaus musiikkiin ja toimeentulo eivät ole toisensa poissulkevia
Usein kuulee sanottavan, että "musiikkia tehdään rakkaudesta lajiin, ei rahan takia". Tämä on vaarallista ajattelua, joka asettaa vastakkain taiteellisen intohimon ja kohtuullisen toimeentulon. Kukaan ei kyseenalaista lääkärin, putkimiehen tai rakennusinsinöörin oikeutta saada työstään kohtuullista korvausta, vaikka he rakastaisivatkin työtään.
Miksi muusikon pitäisi uhrata toimeentulonsa taiteen alttarille?
Arvostamalla omaa työtämme ja vaatimalla siitä reilua korvausta emme tee taidetta vähemmän arvokkaaksi – päinvastoin, nostamme sen arvoa myös yleisön silmissä.
Jokainen pimeä keikka ja jokainen pizzapalkalla tehty keikka on naula musiikkialan arkkuun. Me emme tarvitse näkyvyyttä – me tarvitsemme arvostusta, joka näkyy myös lompakossa.
Lähteet:
[1] Saarikoski, L. (2023). "Musiikkialan palkkiot – mistä ei puhuta ääneen". Helsingin Sanomat, Kulttuuri-osio, 15.3.2023.
[2] Muusikon Liitto. (2022). "Freelance-muusikon toimeentulo 2022" -tutkimus. Saatavilla: www.muusikkojenliitto.fi/tutkimukset
[3] Heikkinen, A. (2023). "Pimeän työn vaikutukset musiikkialalla". Teostory 2/2023. Saatavilla: www.teosto.fi/teostory
Kuvat: Ritva Saari
Kommentit
Lähetä kommentti